''Äiti hei, joskus kesytkin linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, repivät pyykit naruilta ja syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso askel naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.''
Oltiin tossa torstaina kuvailemassa Katjan kans! Ja tuli ihan älyhienoi kuvii aaaa (450......) ehehhe. Haluunki ehkä isona näyttelijävalokuvaajaohjaajakolumnistiksi. Joo.
KOSKA Katja oli myöhäs ni kuvailin jotai ittekseni
29.5.2006-31.10.2011 Niin lyhyeksi jäi mun rakkaan koiran Fisun elämä. En pysty ees kirjottamaan, itkettää niin paljon. Ja niin kova ikävä. Miksi parhaat lähtee aina ensin? Tää on niin väärin. niin väärin. Ikävä. Se ei vaan ollu pelkkä lemmikki, ei todellakaan, se oli rakastettu perheenjäsen. Niin vallottava persoona, ja olihan Fisu mahtavan näköinen. Tai siis on edelleen. En haluu puhuu mennees aikamuodossa. Se oli niin.. seurallinen. Nukku aina mun jalois jos olin esim koneel, tai jos nukuin päikkärei tai muuten vaan löhösin niin se tuli aina viereen..... Ja nyt sitä ei ole. Tää on ihan kauheeta. Niin kova ikävä, tuu Fisu takas.