''Äiti hei, joskus kesytkin linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, repivät pyykit naruilta ja syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso askel naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.''





sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

sad things happen

Heii, pitkästä aikaa!
Olin tuolla Helsingissä protuilemassa ja oli aivan mahtavaa, oli ihana nähdä tän kesän tiimii ja niin..

Mutta mun pääpointti tässä nyt on toi Norjan ammuskelu. En saanu viimeyönä edes unta kun se ahdisti nii paljo. Mä en tajua miten yksi ihminen voi riistää n.90 viattoman hengen. Vapauden riistoa. Norjahan on monta kertaa valittu 'maailman parhaimmaksi maaksi elää', ja 'maailman turvallisin maa'. Jotenkin oon kokoajan ajatellut ettei noin voi käydä pohjoismaissa! Täällä ollaan niin turvassa, näköjään olin väärässä. Olikan Tuhkolmassakin pommi-isku.
Mua niin itkettää se mitä ne nuoret siellä saarella joutui kokemaan. Miten ne näki kun ensin ase osoittaa ystävää kohti, ja sitten itseään. Lehdessä luki että ampuja voi saada ''jopa'' 21 vuoden vankeustuomion. AIVAN LIIAN VÄHÄN! Siis tottakai oletan että se on kuiteskin loppuelämänsä vankila/mielisairaalassa, ei tollasta ihmistä vaan voida koskaan päästää enään vapaalle jalalle. Never. Äh, en vaan osaa sanoa tähän oikein mitään, voin vaa kuvitella miltä niistä nuorista ja oslon pommi-iskusta selvinneitä/uhrien omaisista tuntuu, miten ne on saanut kauheet traumat.

Syvimmät osanottoni Utöyan ammuskelussa ja Oslon pommiskussa kuolleille ja heidän omaisille.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sankaripariskunta+pelasti+kymmeni%C3%A4+leiril%C3%A4isi%C3%A4/1135268014839

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti